Lauantaina starttasimme hevosautolla kohti Vermoa klo 10.30.
Eikä se päivä ihan siitä alkanut. Aika monta hommaa piti ennen sitä
tehdä, että niin kotiin jäävien kuin matkaan lähtevien elikoiden
varustukset sun muut oli kunnossa.
Mimmi starttasi pitkän tauon jälkeen ja ajan puolesta tulos on
kohtuullinen (voltti 2100/28,1), mutta sijoitukseksi jäi 9. ja suoritus
oli aika veltto. Katsotaan ja toivotaan, että jatkossa päästään
kokeilemaan kuivemmilla keleillä, jotka ehkä Mimmille paremmin sopivat
(la Vermossa ilmankosteus oli varmaan jotain 110% + jatkuva sumutus
päällä).
Vermosta sitten pika pikaa kotiin, Elli ja Pirre farkun perään ja kohti
Riihimäkeä. Olinkin paikalla sopivasti ennen kuin eka rataan
tutustuminen piti olla, mutta siellä oltiinkin reilusti edellä
aikataulusta, joten ajattelin, että Pirren eka rata meni ohi.
Ystävälliset kisajärjestäjät päästivät kuitenkin minut yksin
tutustumaan rataan kaikkien muiden sen suoritettua ja niin käytiin
Pirren kanssa eka medi2 ratakin juoksentelemassa. Ihan kiva halliin
tutustumisharjoitus, josta melkein ;) saatiin nolla. Pirre ei ihan
luottanut siihen, että näin erikoisella rataan tutustumisella
muistaisin radan oikein ja kävi varmuuden vuoksi tarkistamassa
pujottelun numeron. Tästä palkaksi 5 + vähän yliaikaa. Toinen rata
Pirren kanssa otettiin sitten terävämmin, paitsi että aika lailla
varman päälle...koska tiesin, että meitä ennen oli vain yksi 0-rata ja
starttasimme luokan tokavikana. Ja tulihan se 0 ja voitto vielä kaupan päälle! =)
Minikakkoset olivat vuorossa päivän viimeisinä ja radat olivat
tuomariharjoittelijan käsialaa eli eri radat kuin Pirrellä (mielestäni
vaikeammat). Ellin kanssa eka rata, no joo, jonkinlainen...toka välistä
pujotteluun ja hirveitä loikkia kontakteilla. Hieman ärsytti, mutta oli
meillä silti kivaa (erityisesti Ellillä =). Tuloksena 15... Toka radan
päätin ottaa tosi jämysti ja vetää kontakteilla alas varman päälle. No
niin mentiinkin. Tosi hallittua ja hillittyä reipasta etenemistä, keinu
ja A varmasti ihan alas. Nollaa, nollaa...sitä EI pitäisi ajatella,
nähtiin taas. Tokavika este puomi, enkä osannut päättää mitä teen enkä
varsinkaan tehnyt niinkuin olin etukäteen päättänyt ja upee loikkahan
siitä tuli (5). GRR! Mutta oli se minulle päivän paras rata (kunhan
unohdetaan tuo puomi...).
Kotona oltiin takaisin n. klo 22.30 ja tallin ja koirien iltahuoltojen jälkeen nukkumaankin ehti sitten joskus...
Jossain vaiheessa päivää sain tiedotteeen Turun suunnalta, jossa Pirren
poika Nipa oli ottanut medi1-luokassa 2 x nollavoiton ja siirtyi näin
kakkosiin. Hyvä, hyvä..!
maanantai, 11. helmikuu 2008
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.