Lauantaina starttasimme hevosautolla kohti Vermoa klo 10.30. Eikä se päivä ihan siitä alkanut. Aika monta hommaa piti ennen sitä tehdä, että niin kotiin jäävien kuin matkaan lähtevien elikoiden varustukset sun muut oli kunnossa.
Mimmi starttasi pitkän tauon jälkeen ja ajan puolesta tulos on kohtuullinen (voltti 2100/28,1), mutta sijoitukseksi jäi 9. ja suoritus oli aika veltto. Katsotaan ja toivotaan, että jatkossa päästään kokeilemaan kuivemmilla keleillä, jotka ehkä Mimmille paremmin sopivat (la Vermossa ilmankosteus oli varmaan jotain 110% + jatkuva sumutus päällä).
Vermosta sitten pika pikaa kotiin, Elli ja Pirre farkun perään ja kohti Riihimäkeä. Olinkin paikalla sopivasti ennen kuin eka rataan tutustuminen piti olla, mutta siellä oltiinkin reilusti edellä aikataulusta, joten ajattelin, että Pirren eka rata meni ohi. Ystävälliset kisajärjestäjät päästivät kuitenkin minut yksin tutustumaan rataan kaikkien muiden sen suoritettua ja niin käytiin Pirren kanssa eka medi2 ratakin juoksentelemassa. Ihan kiva halliin tutustumisharjoitus, josta melkein ;) saatiin nolla. Pirre ei ihan luottanut siihen, että näin erikoisella rataan tutustumisella muistaisin radan oikein ja kävi varmuuden vuoksi tarkistamassa pujottelun numeron. Tästä palkaksi 5 + vähän yliaikaa. Toinen rata Pirren kanssa otettiin sitten terävämmin, paitsi että aika lailla varman päälle...koska tiesin, että meitä ennen oli vain yksi 0-rata ja starttasimme luokan tokavikana. Ja tulihan se 0 ja voitto vielä kaupan päälle! =)
Minikakkoset olivat vuorossa päivän viimeisinä ja radat olivat tuomariharjoittelijan käsialaa eli eri radat kuin Pirrellä (mielestäni vaikeammat). Ellin kanssa eka rata, no joo, jonkinlainen...toka välistä pujotteluun ja hirveitä loikkia kontakteilla. Hieman ärsytti, mutta oli meillä silti kivaa (erityisesti Ellillä =). Tuloksena 15... Toka radan päätin ottaa tosi jämysti ja vetää kontakteilla alas varman päälle. No niin mentiinkin. Tosi hallittua ja hillittyä reipasta etenemistä, keinu ja A varmasti ihan alas. Nollaa, nollaa...sitä EI pitäisi ajatella, nähtiin taas. Tokavika este puomi, enkä osannut päättää mitä teen enkä varsinkaan tehnyt niinkuin olin etukäteen päättänyt ja upee loikkahan siitä tuli (5). GRR! Mutta oli se minulle päivän paras rata (kunhan unohdetaan tuo puomi...).
Kotona oltiin takaisin n. klo 22.30 ja tallin ja koirien iltahuoltojen jälkeen nukkumaankin ehti sitten joskus...
Jossain vaiheessa päivää sain tiedotteeen Turun suunnalta, jossa Pirren poika Nipa oli ottanut medi1-luokassa 2 x nollavoiton ja siirtyi näin kakkosiin. Hyvä, hyvä..!