"Mentäis jo!!!"
Ja sittenhän mentiin. Lenkkeilemään niinkuin tavallisestikin. En ole viime aikoina jaksanut ottaa koiria hihnaan edes naapurin ohittamisen ajaksi vaan on kierretty pellon kautta vähän kauempaa naapurin piha, jonka aidan takana hurjaa vahtikarjuntaa pitävät 2 nöffinarttua, omassa tarhassaan kaukkariuros sekä vielä herra-russeli Suti, joka kyllä ei siellä aidan takana pysy... Jostain syystä Ruuti tällä kertaa päätti, että hänpä käykin katsomassa tarkemmin niitä karjuvia otuksia... Ei auttanut hyvin harjoitellut luoksetulot, eikä että juuri hetki sitten olin varmistanut namiherkkupalkan kanssa, että se toimii. Sinne mennä livahti ja vielä tiheän kuusiaidan taakse, etten edes nähnyt mitä tapahtuu. Enkä tietenkään voinut mennä perässä, koska sitten siellä olisi ollut koko lauma pikku-ruutia puolustamassa. Rosa kyllä menikin, mutta hetken pähkäiltyään päätyi kuitenkin tottelemaan minun luoksetulohuutoja. Karjunta ja haukut hiljenivät. Näin kun Suti ilmestyi tielle ylpeänä nostelemaan koipeaan. Heh, mitähän sitten tekis... Helpotuksen huokaus, Ruutin pää ilmestyi kuusien välistä! Huusin sitä ja "tosi varma" luoksetulo toimi jälleen. Ruuti taisi vaan tuumia, että "ai te menitte jo, mä vain kävin noita naapurin kivoja tätejä moikkaamassa"...
Äitinsä Irkku teki täsmälleen saman jutun suunnilleen saman ikäsenä. Irkku tosin lähti ihan kotiportilta, josta naapuriin on lähemmäs 1/2 km matkaa. Ei auttaneet senkään perään huutelut tai mitkään temput. Samalla tavalla vain päätti, että käväsenpä varsin naapurissa.
Onneksi naapurin koirat on karmeasta vahtiäänestään huolimatta todella fiksuja tyyppejä, eivätkä vähässä kummassa tekisi kenellekään pahaa. Varsinkaan tuollaisille pikku-ruutiaisille. :)
Kivan(?) lenkin jälkeen maistuu päiväunet...
Äitin poika...
...ja Zora-mummin poika! Taitaa olla Ruuti myös rentoutumisen suhteen.
Kommentit
Tämän blogin kommentit tarkistetaan ennen julkaisua.